Aivojentyhjennys

Tulipas taas reissattua. Nyt on pakko tyhjentää aivot ja kertoa kaikki elämän ihmeellisyydet niin malttaa mennä nukkumaan sitten.

Eli kun ystävällisesti toivoin että sade tulisi vihertämään maata, niin tulihan se.. Heräsin aamulla luvattoman lyhyiden yöunien jälkeen, kun oli tukanpesu vanhaan tapaan edessä ja oltiin sovittu lähtöaika puolen päivän paikkeille. Ulkona satoi tietysti vettä, kannattaa varoa mitä toivoo, joskus ne toiveet toteutuu. Tukan pesuun meni reilu puoli tuntia+vesien lämmitykset eli ainakin 45min, mikä nyt ei paljoa eroa mun normaalisuihkusta ;) no ei vaan.. onneksi tajusin varata siihen tunnin, niin ei tullut kiire.
Siinä sitte aamupalan ja pukeutumisen jälkeen ihmettelin että eipä kämppiksestä oo kuulunu kolaustakaan, ja tarkistin junaaikataulut netistä, niin puhelimeen piippas viesti että kämppis voi pahoin ja on ihan kipeenä ylhäällä, ei jaksa nousta sängystäkään. Pienen tuuminnan jälkeen tarjouduin viemään sille buranaa, joka ei kelvannut, ja sitten päätin lähteä yksin. Äkkiäkös tuota yhden Edinburin hääkaupat läpi koluaa! Sadekaan ei haittaa jos sisällä aikoo olla.. lähtö vähän venyi tosin näiden touhujen seurauksena, joten olin vasta puoli yksi junassa, eli puoli kahden kieppeillä perillä Edissä. Ei se mitään, ajatteli Veera, kaupathan ovat maanantaisin auki ainakin viiteen!
Listalla oli 12 oletettua hääpukukauppaa Edinburin keksustassa/siinä lähistöllä, jalkapatikan päässä. Nyt kaikki jotka harkitsevat koskaan elämässään hääpuvun ostamista ulkomailta: selvittäkää maan käytäntö. Minä olen selvittänyt kaikkien tulevien morsiamien puolesta tämän maan käytännön, ja se kusee. Plus että tapana on ilmeisesti yleisesti varata aika, mennä katselemaan pukuja ja sovittaa, ihan kuin kukaan ei haluaisi nirsona ensin nähdä onko koko paikassa sovittamisen arvoisia pukuja ennenkuin varailee mitään aikoja.. (kuten minä mielelläni teen). Glasgowssa listalla oli siis noin 6 kauppaa, joista kahteen pääsin sisälle _katsomaan_ pukuja ilman ajanvarausta, kahteen pääsi vain ja ainoastaan ajanvarauksella ja kahta ei löytynyt mistään. Nyt listalla oli varmuuden vuoksi 12 + muutama vähän keksustaa kauempana oleva hätävaraksi. Lopputulos: 1 paikoista oli auki mutta kukaan ei avannut ovea, viittä (5) paikkaa ei näkynyt lähellekään sitä osoitetta joissa niiden piti olla, 2 ei valmistanut/myynyt lainkaan morsiuspukuja ainakaan itse myymälässään ja kahteen pääsin sisälle katselemaan pukuja, kummassakin paikassa sain myös sovittaa samantien ilman ajanvarausta. Pari paikkaa jäi etsimättä kun olivat kauempana ja aika loppui, kello löi kuusi ja prinsessa muuttui sammakoksi jne. Mutta että tämmöstä, varautukaa.

Noniin kuitenkin tarinan alkuun eli 12 kaupan lista mukana meikäläinen veivasi Edinburiin. Ja eikös aurinko ruvennut pilkahtelemaan heti kun kömmin asemalta ulkoilmaan sillalle. How lovely! Edinburg on kaunis ja hieno ja taiteellinen ja ihana kaupunki, tiedoksi vaan. Tykkään.

Pienen etsiskelyn ja keskusta-kierroksen jälkeen löytyi eka pukupaikka, jossa ei avattu ovea vaikka oli aukioloajat ja ovessa luki että ring the bell for attention. No ei tullut attentionia sieltä vaikka ringutin, ja seuraavaa paikkaa ei löytyny olleskaan. Sitte oikasin vähän ja löysin vahingossa listan loppupäässä olleen paikan, jonne pääsikin sisään, jossa päädyin sovittelemaan pukuja ja varaamaan itselleni alennuksessa olleen tuhannen punnan merkkipuvun (alehinta £650, ei tuhat), jota en varmaankaan kuitenkaan päädy ostamaan, 650 puntaa kun on jo kuitenkin sen 730€ eli menee vähän meidän budjetin yli.. Mutta hauskaa oli sovitella :)
http://www.youandyourwedding.co.uk/chatroom/topic/195752 tuosta linkistä löytyy se miun turhaan varattu ihana puku. Onhan se merkkipuku ja vielä limited edition, eikä sitä taida alle £1100:lla mistään normaalista löytääkkään mutta c'moon, 800€ pukuun jota käyttää kerran.. (laskin mukaan kuljetuskulut Suomeen :P )

Sitten matka jatkui toiselle puolelle keskustaa, joka oli dead end. Kulutin reippaasti aikaa siellä etsien paikkoja joita ei ollut ja joissa ei myyty morsispukuja. Lopulta päätin lähteä johonkin pubiin fish&chipsille ja päädyin löytämään texmex-ravintolan, jossa tarjottiin chiles rellenos. Kohtalaisia olivat, meksikolainen ruokahan ei maistu samalta missään Meksikon ulkopuolella mutta aina kannattaa kokeilla, ja  auttavasti oli siinäkin paikassa perusidea hoksattu kuitenkin, edes. Tällaisilta näyttää skotlantilaisen texmex-ravintolan versio chiles rellenos-ruoasta:

Jatkoin matkaa ja törmäsin mainokseen ilmaisesta näöntarkastuksesta. Musta onkin tuntunut viime aikoina että oikean silmän näkö on huonontunut vähän. Eikun tarkastukseen! Se oli oikein mukava pikku paussi, ja silmien näkökin selvisi, ihan ilmaiseksi.. Vasen silmä on ennallaan eli -0.5, oikea silmä on -1.25 mutta en kuolemaksenikaan muista mikä se oli ennen. Selvitän sen joku päivä. Joka tapauksessa jäin ihmettelemään mistä miä tai miun onni tempaisee näitä pikku juttuja joka matkan piristeeksi :D tämä oli taas niin random-toimintaa etten voi kuin ihmetellä..
Sitten matka jatkui New Towniin, joka oli myös dead end - ei yhtäkään kauppaa sielläkään. Otin taas oikopolun, kun viehätyin tämmöisestä (kaaressa lukee Stockbridge Market, ja mietinkin mikä marketti sieltä mahtaa löytyä..) :

Ja päätin katsoa mitä siellä oli. Ei mitään! Paitsi kuja läpi ihmisten takapihojen.. Ja niiden päässä, kadun toisela puolella, julkinen vessa! Juuri kun minulla olikin hätä. Hotelli helpotuksesta ulos astuessani tarkastelin kujaltaulosputkahtamispaikkaani, joka oli kuin olikin sattumoisin maailman suloisimman morsiuspukuliikkeen vieressä. Hyvä minä! Taas onnistuin.
Kyseisessä paikassa pääsin myös tuurilla sovittelemaan, koska sulkemisaikaan oli puoli tuntia ja viimeinen ajanvaraajasovittelija oli mennyt jo. Ja taas löytyi ihania mutta ah niin kalliita mekkoja.. Eipä napannut ei. Tai siis nappasi mutta ei käynyt tuuri! Sovittelin vain alepukuja, ja yksi ihanimmista oli "vain" £690.. Taitaapa tulla liian kalliiksi, sinne jäi sekin mekko. Tässä vaiheessa kun pääsin kyseenomaisesti liikkeestä pois, kello oli jo mansikoita ja kaikki putiikit kiinni, joten vaeltelin sivukujien kautta keskustaan päin. Matkalta bongasin vielä yhden listalla olleen liikkeen, joka olikin yksityinen ompelija ilman valmiita mallistoja, eli en kostunut siitä käynnistä mitään. Lopulta sitten vain vaeltelin vähän keskustassa kunnes tuli tarpeeksi myöhä että halpis-paluulippuni kelpasi taas juniin, ja puksutin takaisin kotio illan hämärtyessä. Pimeä laskeutui jotakuinkin niihin aikoihin kun oltiin kahden aseman päässä kotoa.
Vähän kuvia kivis-Ediksestä:

Lisäksi pakko mainita maailman huipuin juttu UK:ssa, eli paitsi että pyöräilijöillä on yleensä pieni oma pyöräkaista autotien ja jalankulkijoiden välissä (kuten esim. Berliinissäkin osittain on), heidät on myös hurmaavan hyvin huomioitu risteyksissä..

Ja kun kotia pääsin eikun nettiin neuvottelemaan hoviompelijattaren kanssa sekä oksentamaan päivän satoa blogiin. Huomenna vielä aikainen herätys, piru sentään, kun kaasumies muka tulee yhdeksältä korjaamaan lämmityksen. Ketut tulee, kuitenkin ilmestyy vasta yhdeltä, ja miä oon sidottu taloon koko päiväksi. Jees.. vois siis painua pehkuihin.