Heissan!
Sisäinen hoitaja (ja vähän kyllä ulkoinenkin) oli taas tänään vauhdissa. Sain kaksi omaa potilasta joita kytätä ja kiusata koko päivän, jee! Toinen valittelikin iltapäivällä että sää mittailet noita pulsseja ja sokereita ja kaikkia jatkuvasti ihan vaan kiusallas ku ei oo muutakaan tekemistä.. ehkä pikkuisen tottakin :> "eikun toi sun sydänkäyrä on niin huolestuttava että pakko pitää silmällä näitä.." parempi mitata liian usein kuin liian harvoin, right?
Muutenkin oli paljon tekemistä tänään, vai osasinkohan vaan paremmin tarttua toimeen? Harmittaa lähteä tuolta osastolta, kun oon tottunut viimeinkin sen tapoihin ja osaan ja pystyn ja saan tehdä kaikkea melkein yhtä itsenäisesti kuin Suomessa. Mutta niinhän se on joka harjoittelupaikassa, koskaan ei muka ole tarpeeksi monta viikkoa missään.. Tänään täytettiin kaikki viralliset paperit ja muut myöskin, sain arvioinnin (joka oli ihan oikeudenmukainen ja reilu) ja kaikki muukin tuollainen hoidettiin alta pois. Oli jo haikea olo, ihan kuin olis ollu viimestä päivää vaikka meen vielä lauantaina.. (pitäiskö jättää menemättä kun on allekirjotukset jo vuorolistoissa :D ) Sain myös tänään kuulla osaston ihanasta perinteestä kastella viimeistä päivää töissäolevat (yleensä kylpyammeessa, tänään kastelivat yhden "vain" isoimmilla ruiskuilla mitä löysivät), ja toivon että tämä perinne ei koske opiskelijoita. Olin nimittäin tietämättömänä maininnut monellekin irvileualle että lauantaina on vika vuoro.. oops.. oispa kiva kävellä kotia puol tuntia märkänä.
Tähän väliin maininta siitä, että musta tuntuu että tänne lähtö oli ihan huippuhyvä juttu ja tosi tarpeellinen mulle. Oon oppinu näkemään miten eri tavalla eri ympäristöissä tehdään ne samat perusasiat.. Kummasti on avartunut mieli. Muutenkin oon jotenkin kokenut tän jakson kasvattavan tuota sisäistä hoitajaa huimasti. Potilaan kanssa kommunikointi ei olekaan niin itsestäänselvää, kun et kuolemakseenkaan ymmärrä mitä hän pyytää, ja kommunikoitava kuitenkin jotenkin on.. Mun ohjaajat on myös tentannut multa asioita mitä tulisi jo tietää, esim. kaikkea sydänsairauksiin ja mittauksiin ja muihin liittyviä juttuja. Hyvin tulee testattua oman osaamisen taso! Vaikka yks päivä en iltavuorossa jaksanut enää kuolemaksenikaan muistaa normaaleja verensokerin arvoja, niin muuten oon läpäissyt nämä suulliset kyselyt kiitettävästi :) ja yllätyin tästä positiivisesti. Ehkä musta tuleekin vielä jotain! Tämä pikavaihto oli mulle siis oikea ratkaisu.
Sitten päivän episodi: päästelin suustani skottia, vahingossa! Auteltiin yhtä potilasta pesuissa ja muissa ja sitten lopuksi viimeistelin sen oloa tuolissa ja laitoin tyynyä ja muuta ja kysyin totaaliskottiaksentilla että "is that better?" (äännetään suunnileen "is thä be´´er?" mutta mahdotonta tähän on kuvailla miltä se kuulostaa, enkä osaa enää matkia sitä nyt kun yritän :D ). En ensin tajunnut siinä mitään kummallista ennenku työpari alko nauraa ja osotella mua ja kehua aksenttia, ja sitten tajusin mitä tuli päästeltyä suusta :D ihan hullua että yrittämällä ei tule minkäänlaista aksenttia ja sitten sitä putkahtelee ulos itestään. Huomaan nykyään ääntäväni myös sanan "skottish" skottiaksentilla "sko´ish". Kaitpa se tarttuu kun joka päivä kuulee, aika hauskaa. Sais tarttua lisääkin!
No eipä tässä muuta. Huomenna day off ja pitäis pykeltää se potilastehtäväessee ulos. Ei huvittais. Edellinen säätoive toimi niin hyvin että toivon tälläkin kertaa näin blogin kautta aamupäiväksi sadetta, jotta saan tehtävän tehtyä, ja iltapäiväksi pientä taukoa, jotta päästään kämppiksen kans kuivina käymään kaupungissa. Illalla voi taas sataa niin teen sen tehtävän loppuun ja katon jonkun leffan. Kiitos. Nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti