Häähumua viikonloppu täynnä. Parempi puolisko hermostui lopulta, nyt häät pannassa. Kutsujen tekstit ja saatekirjeet valmiit+ tulostettu ja kutsut lähtee ensi viikolla, sitten odotellaan vastauksia. Hääkampaus varattu Peicco&Lumicci- nimisestä paikasta, kokemuksia liikkeestä kiitos! Nyt olen kurkkuani myöten koko häähommaa ja lueskelen vain häämessuilta saamaani skottien hääraamattua (älypaksu häälehti joka kattaa käytännössä kaiken), koska sillä ei oo minkäänlaista kosketuspintaa meidän häihin eli aivot lepää.
Uusi harkkapaikka, kävin tutustumassa maantaina, aloitin keskiviikkona. Kiva ohjaaja, ihana henkilökunta, ok asukkaat, useimmilla skitsofrenia. Ekan iltavuoron jälkeen missasin kaksi viimeistä bussia, koska ne ei koskaan tullut, joten lähdin sitten seikkailemaan vieraan kaupungin keskustaan etsimään rautatieasemaa. Löytyi, odottelin vikaa junaa tunnin, tuli myöhässä, en saanut ostettua lippua, pääsin tuurilla ilman koska oman aseman lippuautomaatti rikki. Teen tästä episodista joskus paremman päivityksen kun jaksan. Edellisen harkan essee vielä tekemättä. Pitkäperjantai ja pääsiäismaanantai töitä, sunnuntai vapaa mutta pyhitetty esseelle ja vuokraemännän vierailulle :P
Kyllä, tuo oli pikapäivitys. Nyt varsinaiseen marmatukseen.
Mua vaivaa taas joku koti-ikävä/rakas-ikävä/saamattomuustauti/väsymys, tai ehkä nuo kaikki. Ei huvita tehdä mitään.. Kotiinpäästyäni vaivauduin sen verran että laitoin pyykkiä pyörimään. Pakollisten naamakirjapäivitysten jälkeen kuuntelin vaan musiikkia ja makasin sängyssä, ja olikin aika iso kynnys lähteä hakemaan pyykit kylmästä keittiöstä. Ripustin ne telineineen omaan huoneeseeni, koska se on tällä hetkellä talon ainut lämmin paikka. Tietenkään pesukone ei pessyt pikkareita kunnolla vaan ne on ällöt. En tiedä mitä tekisin tälle, energia ei riittäis asian ajattelemiseen. Ja kyllä, nukuin 9 tuntia viime yönä.
Mulla on ihan hirveä ikävä rakasta Latte macchiattoani, varsinkin nyt kun se on Lapissa ja tiedän etten voi jutella sille netissä milloin haluan, tai edes koskaan, vähääkään. Pappalassa kun on tietokone mutta ei nettiyhteyttä, mitäs pappa sillä. Ikävä myös Lappiin, epistä että kaikki muut pääsee. Tahtoisin laskettelemaan ja lumeen ja kaikkea :( Noh, onneksi miekkonen edes tulee tänne viikon päästä, käydään hakemassa se Edinburista kämppiksen poikaystävän autolla. Onneks on ihana kämppis, luojalle kiitos siitä! Nyt en jaksaisi mitään ällötystä.
Jotenkin on vaan energia loppu. Fyysisesti kyllä jaksais mutta tää asia on mind over matter, pää ei kestä. Pitäis tehdä sitä kouluesseetä mutta en saa uskoteltua edes itselleni että koskisin koko asiaan ennen sunnuntaita. Tänään iski myös vakava rahapula, kun nostin rahaa tämän kuun vuokraan (syy vuokraemännän vierailulle) ja tajusin että tili tyhjeni melkein tyhjäksi, koska nostin puntia mutta euroina tililtä lähteekin enemmän.. Plus pankin omat veloitukset nostosta.. En tiedä yhtään mistä taion rahaa ruokaan tai ensi kuun vuokraan. Laskuihin mulla on £80, toivottavasti se riittää, niidenkään tarkka määrä ei oo vielä selvinnyt.. Oon yrittäny säästää ja on mulla sentään nyt ruokaa niin ettei pitäis tarvita kaupassakäyntiä ennen herra G:n tuloa, mutta se syö kyllä sen verran enempi kuin minä että sitten on viimeistään mentävä.. opiskelijan elämä on joskus niin paskaa.
Tämän hetken suosikkibiisi on Coldplayn What if, joka kertookin kaikille laulun tietäville kaiken tarpeellisen myös viimeaikaisista fiiliksistä. Lisättäköön, etten voi kuunnella sitä enää bussimatkoilla ja odotteluaikoina, koska menin pesemään mp3-soittimeni työvaatteiden mukana ja kyllä, kokeilin toimiiko se, ja nythän se ei siis enää toimi. Paska juttu. Biisi siis soi päässä 24/7, nyt opettelin sanat ulkoa jotta en tulis hulluks kun en voi kuunnella sitä, niin ainakin voin laulaa hiljaa tai vaikka vähän kovempaakin.
Tuosta biisistä tuli myös mieleen mietteitä siitä nykyisestä harkkapaikasta.. Se on siis mielenterveyskuntoutujien kodinomainen asuinpaikka, tarkoituksena olla viimeinen askel ennen normaalielämää. Siellä opetellaan ihan tavallista elämää, opetellaan tietämään oma lääkitys ja ottamaan se ajallaan, suunnittelemaan rahankäyttöä, kokkaamaan itse, jopa niin pieniä asioita kuin nousemaan aamulla sängystä, pukeutumaan itse ja huolehtimaan hlökohtaisesta hygieniasta. Suurimmalla osalla asukkaista on diagnoosina skitsofrenia.. Yksi asukkaista pääsee muuttamaan omaan kotiinsa ensi viikolla, muilla sellainen on jossain kaukana tulevaisuudessa. Tänään sitten kuulin, että eräs tyttö, joka on ollut aika takertuva muhun ja muutenkin jotenkin.. omituinen, vielä normaalia skitsoakin omituisempi, on sairastunut skitsofreniaan 13-vuotiaana, eivätkä hänen aivot ole kehittyneet sen jälkeen juurikaan ollenkaan. Tyttö on siis nyt 26 ja edelleen teinin tasolla, minkä lisäksi lääkitys aiheuttaa hätäisyyttä ja sössötystä..
Itse jotenkin koen nämä tällaiset jutut koskettavina. Jotenkin tuo What if nyt sitten linkittyi näihin ajatuksiin, tai toi niitä esiin, kun siinä puhutaan näistä samoista aiheista.. ja mietitään, että "what if there was no time, no reason or rhyme?" Asioita, jotka tavalliselle ihmiselle on usein vaikeita, mutta ei ylitsepääsemättömiä.. kuten kolmas säkeistö: "every step that you take could be your biggest mistake. It could bend or it could break, but that's the risk that you take.." Tavallisellekin tallaajalle tuo on aika asia mietittäväksi, välillä, mutta mielenterveysongelmiin sairastuneelle se voi olla ylivoimainen. Sitä yhtäkään askelta ei voi ottaa, koska jos se osoittautuu isoksi virheeksi, siitä ei ehkä pääse yli ollenkaan - se voi olla tappavaa. Tavallinen ihminen yrittää, erehtyy ja yrittää uudelleen, kaatuu ja nousee, kokeilee ja oppii. Mieleltään sairas ei uskalla yrittääkään, ja jos yrittääkin ja kaatuu, se voi olla siinä. Siihen sitten jäädään vaan makaamaan ja odotetaan että joku ajaa yli..
Kuvassa jonkun vihanhallintakeinoja naapurikadulla. Joku pieni lipasto palasina plus tuhottomasti ikkunalasia. Jos vilkaisee ylös, huomaa että ylimmän kerroksen yläikkuna on rikki ja peitetty jollain muovilla.. Miksi lienee pitänytkin viskata lipasto ikkunan läpi? Etenkin tuo miesten shampoo (pieni sininen pullo oikealla) oli aika curious yksityiskohta, oliskohan tässä ollut joku ihmissuhderiita kyseessä..
Yhteenvetona noista pohdinnoista ja mun synkeistä fiiliksistä oli ehkä vain se, että mietityttää mitkä kaikki asiat altistaa tuollaiselle, ja miten sitä on itse säilynyt ja kuinka säilyisi vastedeskin suht tervejärkisenä.. Miten tällainen normaali minä ymmärtääkin hiljentää tahtia, kuunnella musiikkia, hellittää vähän, avautua blogiin? Päästä mieltä painavien asioiden yli, eikä antaa niiden ottaaa valtaa.. Tänään tuntuu tältä, mutta huominen on ehkä jo parempi.
Alles wird gut :)
VastaaPoista