Matka Skotlantiin päättyi onnellisesti toukokuun lopulla. Kaikki taskit eli tehtävät eli missionit suoritettiin loppuun, kaikki suoritetut asiat hyväksyttiin kotikoulussa, sain opintopisteeni ja rahani ja kokemukseni ja ikävä Ylämaille jäi.
Matka morsiameksi oli kurvikas ja päättyi myös onnellisesti. Kesän kiireessä en sitten viitsinytkään päivitellä blogia yhtään sen asian tiimoilta, mutta järjestelyt etenivät nopeasti mutta epävarmasti mutta epäloogisesti, kuten meidän perheessä on tapana. Kaikki saatiin tehtyä ajallaan, mitään olennaista ei jäänyt puuttumaan (paitsi hääkarkit, joita tehtiin porukalla viimeiset 2 vuorokautta ja jotka unohtuivat kotiin - ei hätää, saatte ne kiitoskorttien mukana!), ja häät menivät muutenkin mahtavasti.
-puvusta tuli ihana, vaikkei se tahtonutkaan kestää päällä letkajenkan eikä pöydillä tanssimisen aikana. Se oli myös muuntumiskykyinen: kun se lavatanssin tuoksinassa kastui, alaosa ratkottiin irti ja tilalle kiedottiin Meksikon lippu. Puku oli myös helppo pestä jälkeenpäin ja korjata!
-sulhanen oli tyytyväinen hiuksiinsa, pukuunsa ja kenkiinsä. Morsiamen hiukset eivät olleet monen tunnin laittamisenkaan jälkeen ihan niinkuin oli tarkoitus, mutta kelpasivat mainiosti ja kauniilta näytettiin.
-Vieraita oli tarpeeksi ja kaikki olivat toivottuja ja kaivattuja ja toivottavasti viihtyivät.
-seremonia meni paremmin kuin hyvin ja molemmat osapuolet muistivat valansa, jotka keksittiin autossa matkalla hääpaikalle. Säestys oli ihanaa ja lauluesitys kirvoitti piiloteltuja kyyneleitä! Puhe oli hyvä - lyhyt mutta ytimekäs.
-ruoka oli hyvää, halpaa ja sitä oli riittävästi! Kakku oli kaunis ja pirun hyvän makuinen. Sulhasen puolen naisten vaivalla tekemä Jamaica-mehu meni hyvin kaupaksi, eikä kenellekään jäänyt nälkä tai jano
-ohjelmaa oli sopivasti muttei liikaa ja morsiuspari nautti! Kiitos kaasojen :>
Myös piñata oli maailmankaikkeuden paras ohjelmanumero:
-tanssimisosuus meni justiinsa nappiin, sade alkoi vähän ennenkuin lopetettiin, bändi soitti puoleenyöhön kun sopimus oli kymmeneen, sulhanen&bestmanit rokkasivat varsinaisen bändin pitäessä taukoa ja kaikki halukkaat saivat tanssia sydämensä kyllyydestä! Sahti ja muut ystävät vauhdittivat ujoimpien tanssia, romansseja syttyi ja letkajenkkakin nähtiin. Parhautta! Jopa yli seitsemänkymppinen pappani tanssi omien sanojensa mukaan ensimmäistä kertaa elämässään.
-sauna oli päällä pitkin yötä ja siellä kans oltiin. Meksikolaisia etsittiin pitkin metsiä ja kaikki pääsivät lopulta sänkyihinsä. Yksi kaasoista vietiin lanssilla sairaalaan mutta onneksi kyseessä oli vain korkeat promillet ja silläkin saralla kaikki hyvin. Morsian ja isänsä olivat ylpeitä kontrollissa pysyneistä promilleistaan.
-seuraavana aamuna melkein kaikki selviytyivät ajallaan aamupalalle, paikka saatiin siivottua ja useimmat pääsivät lähtemään alle 0.5 promillea veressään kotia kohti. Sulhanen piti huomenlahjastaan, morsiuspari piti lahjoistaan (kunhan muisti saaneensa sellaisia, kun ne olivat siinä häiden tohinassa täysin unohtuneet) ja pitivätpä myös toisistaan.
Sitten käytiin hävittämässä miehen uusi sormus järveen, jonka jälkeen tuore aviomies lähti kavereineen ja sukulaisineen honeymoonille mökille ja tuore rouva jäi viikoksi kotiin ja töihin ja sukeltamaan sitä sormusta (löytyi).
Sormusta etsimässä:
Sen jälkeen onkin tehty vielä jos minkämoista matkaa..
Viikko-pari häiden jälkeen lähdettiin päiväksi Tallinnaan meksikon-vahvistusten kanssa, näyttämään Pohjolan antia, ja kauniiksihan se todettiin, vaikka käly olikin lievästi pettynyt Tallinnan shoppailutarjontaan. Mutta aurinkoa ja lämpöä riittä (+25), laivalta napattiin tuliaisiksi flunssa ja superalkosta parit pöytäviinit. Pääsivätpähän pojat myös robinhoodeilemaan! Hieno matka tuli siis tästäkin :)
Ennenkuin käly ja miehen isoisä päästettiin kotiin Meksikoon, käytiin vielä honeymoonilla perheen kanssa Pariisissa. Parin päivän pikamatka sisälsi runsaasti kävelyä, kulttuuria ja kuvia. Pariisia oli helppo näyttää kun se oli jo tuttu, kaikki nähtävyydet kierrettiin hyväksyttävällä nopeudella asianmukaisten kuvien kanssa ja jälleen, ilmakin oli kaunis, mukaanlukien viimeisen illan sade, joka tilattiin jottei tarvitsisi enää lähteä minnekään. Hotelli oli ranskalaisuuden perikuva ja patongit hyviä! Meille myös nostalginen matka, mentiin lähes päivälleen kaksi vuotta takaperin kihloihin samassa kylässä ^^
Öistä Pariisia:
Tässä kaikki tällä kertaa. Koulu alkaa ensi maanantaina teoriaosuuksilla, minkä jälkeen loppusyksy on harjoittelua. Vuorossa tällä kertaa lasten ja nuorten hoitotyön sekä perheen hoitotyön harjoittelut, vahvistetusti synnyttäneiden vuodeosastolla sekä toivottavasti vauvateholla (vahvistusta vaille varmaa). Matka kätilöksi siis jatkuu edelleen!
Oijoijoi tämä on ihana!
VastaaPoista