Noniin, jälleen on tullut aika muistaa että blogi on olemassa, sikäli kun se ihmisiä kiinnostaa, ja rustailla ajatuksia meneillään olevasta syksystä ja matkasta.
Jälkihuomautus: huomaan tilittäneeni aikalailla pelkästä loman alusta jo, joten joita kiinnostaa vain Berliiniosio, voivat hypätä suoraan kappaleeseen 6.
Osa 1: Koulu.
Edellinen koulujakso loppui tasan kaksi viikkoa sitten lasten ja nuorten hoitotyön verkkotenttiin, josta ropsahti nelonen, samoin kuin koko kurssista. (Heti samana päivänä rakas uskonnontunninkamu tuli vierailulle ja vietimme hyvin puheliaat kaksi päivää. Lauantaina käytiin pelaamassa bilistä ja syömässä hyvää ruokaa Foodissa, ja saimme myös hienon Jyväskylä- turistikierroksen, jonka kruunasi Kuokkalan vesitorni pimeällä.)
Olin jakson loputtua aika tyytyväinen mutta melko hämmentynyt. Tuntui ettei meille taaskaan opetettu puoliakaan niistä asioista joita olisi pitänyt, kaikki piti lopulta lukea itse kirjasta eikä päähän tahtonut jäädä muuta kuin äitiyshoitotyön osuudet, jotka kiinnostavat hurjasti jo ammatin puolesta. Suuntaavien opintojen infotilaisuus oli huippu ja tarpeellinen, antoi paljon osviittaa tulevasta (siitä ehkä oma postaus jos jaksan) ja pääsin myös näkemään muita kätilöitä, joiden kanssa tullaan opiskelemaan tiiviisti seuraavat kaksi vuotta. :)
Osa 2: Viiden viikon loma alkaa.
Ensimmäinen viidestä lomaviikosta meni leppoisasti Diana Gabaldonin uusinta kirjaa (Luiden kaiku) lukiessa, oppari-haastattelua litteroidessa sekä siivotessa. Ensiksi mainittu kirja oli taas Gabaldonin parasta antia pitkään aikaan, mutta loppui kovin epäreilusti kesken - kirjassa kuljetettiin 3-4 tarinaa yhtä aikaa ja kaikki jätettiin yhtä jännittävään kohtaan kuin Kauniit ja Rohkeat konsanaan. Seuraavaa kirjaa odotellessa! Haastattelun litterointi puolestaan on yhtä tuskaa, kun kymmeneen minuuttiin haastattelua saa käyttää melkein puoli tuntia aikaa. Päätin pitää loman lomana ja niinpä sain tunnin ja vartin haastattelusta litteroitua noin vartin ensimmäisen viikon aikana :D Siivoamisen suhteen tavoitteet jäi saavuttamatta, sain kyllä vaatekaapit ja eteisen kaapit täysin siivottua mutta keittiön komero ja koulupöytä jäivät odottamaan uutta inspiraatiota.. no, loma on sentään loma joten ei kai itseltään voi liikaa vaatiakkaan. Velipoika tuli tosiaan myös käymään loman alussa, kokkailtiin, katsottiin leffoja ja saunottiin. Laatuaikaa :) Kiva kun toinen asuu niin lähellä että ehtii/viitsii/jaksaa käydä usein käymässä.
Ensimmäisen lomaviikon lopulla veli veikkonen piti myös maisteriksivalmistujaisjuhlat kavereilleen eli kosteat bileet, jotka sisälsivät Dr. Flaming Peppereitä mutta yllättäen ei lainkaan Guitar Heroa. Itse olen koittanut pitää kohtuutta mukana alkoholinkäytössä sen jälkeen kun innostuin alkusyksystä punaviinistä ja join sitä tolkuttomia määriä, joten oli mukava kerrankin seurata bilekansan pöllöilyä vain lievässä pienessä sievässä. Hyvät bileet kuitenkin! Porukka päätti ennen puoltayötä lähteä baariin, mutta jalkaisin/pyörällä liikenteessä olevasta väestä suurin osa hävisi Kuokkalan sillan paikkeilla, joten päätettii Tiian kanssa lähteä baarin sijasta kotiin. Kotimatkalla oli toki poikettava Tiian luona teellä, joten lopulta selvisin itse kotiin noin neljän kieppeillä. Silloin oli aivan lämmintä, hiljaista ja pimeää, mutta kolme tuntia myöhemmin kun heräsin ehtiäkseni yhdeksän bussiin Mikkeliin, oli maailma valkoinen ja lunta pyrytti kuin Esterin pyllystä. Mahtavaa!
Sitten seurasikin viikonloppu ja alkuviikko rakkaan siskoliskon kanssa (hiustenvärjäystä, karkkia, paaaaljon höpötystä ja leffa mummin&veljen kanssa), pikavisiitti pääkaupunkiseudulle, nopeasti vierähtänyt toka lomaviikko rakkaan kainalossa ja sitten pitkä viikonloppu Vantaalla tädin ja sen perheen luona. Pääsin mm. hoitamaan hevoisia kun täti ja serkkulikka meni ratsastamaan :> voitin pelkoni ja kuoputtelin hirvittävän puoliverisen takakavioita ja kaikkea. Nyt tekis itse mieli satulaan!
Osa 3: Berliiniin!
Ja sitten, viimein, koitti se Suuri Päivä kun suuntasin Vantaan julkisia hyväksikäyttäen Helsinki-Vantaalle ja AirBerlinin avustamana Berliiniin. Koko matka tädin kämpiltä kentälle on oma tarina jo sinänsä sisältäen kaksi bussia ja ja yhden junan ja liikaa muistettavia asioita, kentällä kaikki olikin helppoa ja hauskaa, ostelin vielä viime hetken tuliaisia ja mietin miksen ollut jättänyt kaikkia suomi-tuliaisia kentältä ostettavaksi kun siellä niitä kuitenkin aina takuulla on (turhaan juoksentelin ympäri Jumboa siis).
Lennolla luin Hesarin ja Deutsche Weltin sekä pokkarin joka kertoi Auswitchistä, en myöskään ymmärtänyt sanaakaan siitä saksasta enkä englannista jota lentoemännät puhuivat, ja kun Berliinin päässä sullottiin kaikki kahteen hyvin täyteen lentokenttäbussiin, tuli lievästi klaustrofobinen ja paranoidi olo :D
Punkkaan miehen entisen aupairperheen luona, joista vain isä puhuu englantia ja sitäkin harvoin. Ensimmäinen ilta oli lievästi sanottuna vaikea, kun kieli ei tahtonut millään palautua tarpeeksi nopeasti päähän ja kaikki puhuivat aivan liian nopeasti. Nyökkäilin, hymyilin ja sain palautetta siitä etten kuuntele enkä kommentoi. Kiitos tästä. Seuraavan aamun istuin koneella ja litteroin opparihaastattelua, kun tajusin viimein että siinä tulee menemään ikuisuus ja seuraavan litterointi ois aloitettava kun palaan Suomeen. Päivällä syötiin saman pöydän ääressä perheen firman periberliiniläisten työntekijöiden kanssa, joiden mongerrus oli täysin mahdotonta tunnistaa tai ymmärtää, joten pöytäkeskustelut menivät multa täysin ohitse - elämäni tuskaisin ruokailuhetki valehtelematta.
Yritäppä huviksesi keskittyä yhtä aikaa ymmärtämään mutisten puhuttua berliininmurretta, seuraamaan ihmisten välisiä yhteyksiä (katseet, eleet jne), käyttäytymään hyvin ja asiallisesti syöden siististi ja pitäen huolta ettet syö liian nopeasti, hitaasti, kovaäänisesti tai muuten epäkorrektisti. Lisäksi voit nyökkäillä, hymyillä ja koittaa olla katsomatta ketään silmiin, ettei kukaan vain kysyisi mitä mieltä olet keskustelun aiheena olevasta asiasta, sillä ethän ole ymmärtänyt sanaakaan siitä mitä on viimeisen vartin aikana sanottu. Toll!
Myöskään nostalgian hyökyä ei kuitenkaan tullut. Berliini tuntui aluksi ihan vieraalta, kuin en olisi koskaan käynytkään koko kaupungissa. Se oli melko kummallista.
No, ei se mitään. Loma lähti kyllä paranemaan siitä. Samana päivänä lähdin pariksi tunniksi Linden Centeriin Hohenschönhauseniin ja löysin paidan ja vyön. Tavoitteena on siis, muuten, löytää mahdollisimman paljon ja halvalla vaatteita, koska ne ovat Saksassa halvempia ja valinnanvaraa on enemmän ja vaatekaappini suoraan sanoen kaipaa täyttä uudistusta. Myös useammat kengät sekä erinäisiä muita asusteita on hakusessa. Seuraavan päivän kulutinkin niin Linden Centerissä kuin East Gate- ostarilla ja tällä kertaa mukaan tarttui housut, urheiluhousut, pari talvipaitaa, erinäisiä hygieniatarvikkeita (kuten ihana tuoksuva käsirasva tulevaa sairaalan harjoittelua ja käsien kuivumista silmällä pitäen), alusvaatteita sekä maailman ihanin huppari (mies valittaa aina kun lainaan sen huppareita, joten ostin oman!). Myös kieli on palautunut ällistyttävän huimaa vauhtia, ja tänään sain jo jopa selvää siitä mistä ruokapöydässä puhuttiin ja mitä vieressä istuva berliiniläinen mongersi. Ehkä mulla on sittenkin vielä toivoa!
Jatkosuunnitelmissa elokuvissakäyntiä (en ole nähnyt Inceptionia ja täällä se pyörii vielä, joten..), lisää shoppailua, Berliinin keskustan moikkaamista sekä muuta mukavaa. Asianajajaan pitäisi ottaa yhteys jotta voitaisiin treffata, viimeisellä viikolla olen lupautunut babysittaamaan omaan entiseen aupairperheeseeni ja Alisea oli tarkoitus myös nähdä. Olen myös varautunut bilettämään, syömään ainakin kerran ravintolassa (dönerin vetäisin heti tunnin sisällä maahantulostani, joten se on hoidettu jo) ja muutenkin nauttimaan. Koska tulen viettämään jonkin verran aikaa koneella (koko ajan ei jaksa juosta jossain), saatan jopa jaksaa postailla tämän reissun aikana useampaan otteeseen. Koitas myös vastedes pitää postaukset hiukkasen lyhyempinä, jotta niitä jaksaa lukea. Anteeksi.
Viikonloppuna mahdollisesti kenkäjahtiin Alexaan.. Bis bald!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti